113281 Tutkimus

Työssäkäynnin ohessa tapahtuva läheis- ja omaishoiva - työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen, hyvien työpaikkakäytäntöjen kehittäminen

Työssäkäynnin ohessa tapahtuva läheis- ja omaishoiva - työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen, hyvien työpaikkakäytäntöjen kehittäminen

30.12.2013

Työ ja terveys Suomessa 2012 -selvityksen mukaan runsas neljännes (28 %) työssäkäyvistä huolehtii työnsä ohella apua tarvitsevasta omaisesta tai läheisestä tämän korkean iän, sairauden tai vamman vuoksi. Kauppisen ja Jolankin (2012) tutkimuksen mukaan omia vanhempiaan työn ohessa hoivaavilla oli enemmän väsymystä, stressioireita ja ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisen ajatuksia kuin ei-hoivaavilla.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten työpaikkakäytännöt voivat helpottaa läheishoivan ja työssäkäynnin yhteensovittamista. Tutkimuksessa myös kartoitetaan keinoja, joilla hoivaajien työssä jaksamista voidaan tukea työuran eri vaiheissa. Myös työhön paluun prosesseja hoivavelvoitteiden päättyessä selvitetään.

Tutkimusmenetelmänä käytetään fokusryhmähaastattelua ja survey-kyselyä. Tutkittavat rekrytoidaan Suomen Omaishoidon verkoston ja Terhokodin kautta. Lisäksi haastatellaan osallistujien työpaikkojen edustajia työpaikkojen hyvistä käytännöistä. Tuloksia jaetaan ja työstetään osallistavien ryhmätyömenetelmien avulla. Lopuksi joukkoistamisen prosessia hyödynnetään uusien näkökulmien saamiseksi.

Yhteistyötä tehdään alan kansainvälisten tutkijoiden kanssa tulosten jakamiseksi ja vertailemiseksi erilaisissa yhteiskunnallisissa konteksteissa. Väestön ikääntymisen myötä työssäkäynnin ja hoivan yhteensovittaminen on kasvava yhteiskunnallinen haaste. Tulokset julkaistaan tieteellisinä artikkeleina ja kirjana. Lisäksi laaditaan käytännönläheinen Tietokortti hyvistä työpaikkakäytännöistä.

Hankkeen vastuuhenkilö
Mia Silfver-Kuhalampi

Työssäkäynti ja läheishoiva – joustavat työkäytännöt tarpeen

22.10.2015

Suomessa liki kolmannes työssäkäyvistä hoivaa apua tarvitsevaa omaista tai läheistä tämän korkean iän, sairauden tai vamman vuoksi. Hoivavastuu on jopa 700 000 suomalaisten työssäkäyvän arkea. Etenkin keski-ikäiset naiset tasapainottelevat työn ja hoivan ristiaallokossa.

Väestön ikääntyminen ja vanhuspalveluiden rakennemuutokseen sisältyvä kotihoidon korostaminen tekevät epävirallisen hoivan ja työssäkäynnin yhteensovittamisesta alati kasvavan yhteiskunnallisen haasteen.

Läheis- ja omaishoivan ja työssäkäynnin yhdistämistä selvitti tuore tutkimus, joka tehtiin Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella Työsuojelurahaston rahoituksella.

Tutkimus luo syventävän näkemyksen omais- ja läheishoivan moninaisista tilanteista ja kurkistaa tilastojen taakse: keitä hoivaajat ja hoidettavat ovat, millaista hoivakuormitus on, miten työssäkäynnin ja hoivan yhdistäminen on koettu ja mitkä tekijät ovat helpottaneet tai vaikeuttaneet yhteensovittamista.

Syväluotauksen tulos on kirja Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen. Sen ovat toimittaneet VTT, dosentti, tutkimusjohtaja Kaisa Kauppinen ja VTT, tutkijatohtori Mia Silfver-Kuhalampi.

– Hoivaajien työssä jaksamista ja jatkamista tukevat joustavat työkäytännöt ja myötätuntoinen ilmapiiri työpaikoilla, mikä hyödyttää myös työurien pidentämisen tavoitteita, Kauppinen sanoo.

– Myötätunto ja arjen huomaavaisuus eivät ole keneltäkään pois vaan myönteisenä voimavarana niiden on havaittu lisäävän työn tuloksellisuutta ja ylipäätään kaiken henkilöstön työhön sitoutumista.

Vahvasti sukupuolittunutta

Tietoa tutkimusta varten kerättiin verkkokyselyin sekä fokusryhmä-, yksilö- ja parihaastatteluin. Tärkeänä apuna aineistonkeruussa oli Suomen omaishoidon verkosto jäsenjärjestöineen – keskeisenä yhteistyökumppanina Muistiliitto. Mukana oli myös muita omaisjärjestöjä, kuten Leijonaemot ry, jonka edustajat toivat esiin erityislasten vanhempien kokemukset omaishoidon ja työn järjestelyissä.

Tutkimuksen mukaan työssäkäyvät hoivaavat useimmin omia tai puolison vanhempia. Muita huolehdittavia ovat oma puoliso, erityishoivaa vaativa lapsi tai muu sukulainen tai läheinen.

– Hoivaavat voivat olla myös niin sanotussa sandwiched-tilanteessa, eli hoivattavia on kahtaalla: huolenpitoa tarvitsevat niin omat kouluikäiset lapset kuin esimerkiksi oma muistisairas vanhempi, Kauppinen sanoo.

Työssäkäyvät hoivaajat ovat useimmin naisia, keskimäärin viisikymppisiä. Vaikka hoiva on vahvasti sukupuolittunut naisten tehtäväksi, miehetkin hoivaavat: yleisimmin omaa puolisoaan eläkeiässä. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan miesomaishoitajien keski-ikä on 74 vuotta.

Työssäkäynnin ja omais- ja läheishoivan yhteensovittaminen koskettaa erityisesti keski-ikäisiä naisia ja vaikuttaa heidän työrooleihinsa ja työssä kehittymiseensä.

 Myönnytykset nakertavat työuralla etenemistä

– Hoivavastuu vaatii usein työhön liittyviä myönnytyksiä, jotta voi paremmin huolehtia apua tarvitsevasta. Dramaattisimmillaan myönnytykset ovat työstä pois jättäytymistä tai esimerkiksi vastentahtoista työajan lyhentämistä, Kauppinen toteaa.

– Työssäkäyvistä runsas kolmannes oli joutunut kieltäytymään uusista tehtävistä, ja puolet oli kieltäytynyt hoivavelvoitteiden takia työmatkoista tai viikonloppu- ja ylitöistä.

Moni oli myös joutunut kieltäytymään työpaikan sosiaalisista tilaisuuksista ja niihin liittyvistä epävirallisen yhdessäolon ja verkostoitumisen mahdollisuuksista.

Kauppisen mukaan myönnytykset ovat omiaan nakertamaan työuralla etenemistä. Esimerkiksi kehityskeskusteluissa pitäisikin tukea työuraa eri vaiheissa ja esimerkiksi etsiä tapoja, miten palata kokoaikaiseksi hoivavaiheen helpottuessa tai päättyessä.

Hoivaajat haluavat suoriutua työstä hyvin

Tutkimuksessa korostui, että työ on hoivaajille merkittävä asia: se on henkireikä hoivan täyttämässä arjessa. Toimeentulon lisäksi se mahdollistaa sosiaaliset suhteet ja itsensä toteuttamisen ammatillisessa roolissa.

– Hoivaajat ovat vahvasti sitoutuneita työhönsä ja pyrkivät suoriutumaan siinä hyvin. Haastatteluissa heitä harmitti ajatus, että he olisivat taakaksi työyhteisölle. Ei kukaan halua leimautua työpaikkansa heikoksi lenkiksi, Kauppinen sanoo.

Tietokortissa hoivaystävällisiä käytäntöjä

Hoivaajat ovat hyvin tietoisia siitä, että työtoverit saattavat ärsyyntyä, jos hoivaaja joutuu usein vastaamaan hoidettavaansa koskeviin puheluihin tai lähtemään äkillisesti työstä pois, kun on sattunut jotakin.

– Työpaikoilla olisikin hyvä olla jonkinlainen ”puhelinetiketti” liittyen puheluihin ja keskeytyksiin, jos niitä työaikana kertyy paljon. Muutenkin työpaikalla on hyvä kirjata yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat yleisemminkin työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen tilanteita.

Tutkimustulosten pohjalta luotiin hoivaystävällisen työpaikan tietokortti.

Hoivaystävällisyyteen kuuluvat joustavat työkäytännöt, kuten liukuva työaika, työaikapankki, lyhennetty työaika, etätyö, vuosilomapäivien säästäminen, vuorotteluvapaa ja poissaoloista sopiminen lähijohdon kanssa.

– Yhteisiä käytäntöjä on hyvä kirjata esimerkiksi työsuojelu- tai tasa-arvo-ohjelmaan. Niitä on myös hyvä päivittää tarvittaessa, Kauppinen sanoo.

Toimittaja
Leena Huovila

Työssäkäynnin ohessa tapahtuva läheis- ja omaishoiva - työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen, hyvien työpaikkakäytäntöjen kehittäminen

Julkaisu
Kaisa Kauppinen, Mia Silfver-Kuhalampi (toim). Työssäkäynti ja omais- ja läheishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015:12. Unigrafia, Helsinki 2015. ISSN-L1798-9124 ISSN 1798-9124 (painettu) ISSN 1798-9051 (verkkojulkaisu) ISBN 978-951-51-1015-2 (nid) ISBN 978-951-51-1016-9 (pdf)
113281-loppuraportti_isbn978-951-51-1016-9.pdf (1389.9 kt)

Kirjan myynti
Yliopistopainon kirjamyynti:
http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi

books@yliopistopaino.fi

 

Työsuojelurahaston Tutkimus tutuksi -tapaamisen esitykset 23.10.2015
Tutkimustuloksista kertovat tutkimuksen tekijät dosentti, tutkimusjohtaja Kaisa Kauppinen, Helsingin yliopisto ja VTT, tutkijatohtori Mia Silfver-Kuhalampi, Helsingin yliopisto. Kommenttipuheenvuorot käyttävät toiminnanjohtaja Marja Tuomi, Omaishoitajat ja Läheiset liitto ry sekä toimitusjohtaja Tuomas Mänttäri, Sosiaalialan työnantajat ry.
Dosentti, tutkimusjohtaja Kaisa Kauppisen esitys Tutkimus tutuksi -tapaamisessa 23.10.2015.pdf (961.7 kt )
Tutkijatohtori Mia Silfver-Kuhalammen esitys Tutkimus tutuksi -tapaamisessa 23.10.2015.pdf (60.3 kt )
Toimitusjohtaja Tuomas Mänttärin esitys Tutkimus tutuksi -tapaamisessa 23.10.2015.pdf (50 kt )

TSR-kanavalla video
Tutkimusjohtaja Kaisa Kauppinen kertoo, millaisilla työpaikkakäytännöillä läheishoivan ja työssäkäynnin yhdistämistä voidaan helpottaa. Miestään työn ohessa hoivannut Eija Orpana puhuu omasta kokemuksestaan.
Läheis- ja omaishoiva työssäkäynnin ohessa. Miten se onnistuu?

 

Live-lähetys Youtubessa


 

Attention to Reconciliation of Employment and Family Care

30.12.2015

According to the Finnish Work and Health 2012 Survey, 28% of employed people also cared for a family member because of the family member’s old age, illness or disability. Reconciliation of the requirements of paid employment with those of informal family care is essential for the carer’s well-being and to avoid early retirement from work.

The Department of Social Research of the University of Helsinki investigated the determinants of informal carers’ mental strain, coping strategies and early retirement intentions. The study was financially supported by the Finnish Work Environment Fund.

Qualitative data were gathered from focus group, individual and pairwise interviews with working carers. The findings from the interviews were used to compile questionnaires for a survey among the members of several voluntary carer organisations. A total of 657 people, 66% of whom were employed outside the home, responded to the questionnaire. The data from the qualitative interviews and the questionnaire survey formed the framework of a third element of the study: a crowdsourcing process (mainly through Facebook groups) to obtain comments and ideas for development from experts and interest groups in the sphere of family care.

The study showed that flexible work arrangements are key to the well-being of family carers who are employed outside the home. Nearly all of the survey respondents reported having made use of at least one of the following flexible practices: flexitime, working hours account, shorter working hours, teleworking, saving up annual paid leave for later use as required, job alternation leave (leave of absence, the granting of which is contingent upon the employer engaging an unemployed job seeker to replace the employee seeking leave), unpaid leave of absence and agreements with supervisors on absences and how to deal with them.

Carers who reported having received support and compassion at their workplace experienced less strain and were less likely to plan early retirement from work.

Overall, the informal care burden of families has reached a level that should not be increased. Instead, society should maintain and develop ways of supporting family carers. According to the present study, there is also a definite need to reduce the bureaucratic formalities related to social and health services, which carers often find overwhelming, and which often contribute to plans for early retirement from paid employment.

The good practices and development ideas generated in the study project were compiled into a Fact Sheet which workplaces can use in planning measures to support employees with family caregiving duties outside work.


Translated and edited by
Esko Meriluoto

Hanketiedot

  • HakijaHelsingin yliopisto Sosiaalitieteiden laitos
  • ToteuttajaHelsingin yliopisto Sosiaalitieteiden laitos
  • Lisätietoja
  • Mia Silfver-Kuhalampi
    mia.silfver@helsinki.fi
  • Toteutusaika
  • 1.1.2014 - 31.8.2015
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 31.8.2015
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 16.12.2013
    100 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 127 504 euroa
  • Tulokset valmistuneet 21.12.2015

Aiheluokitus